torstai 30. toukokuuta 2013

Kanerva



Hei, jos ette vielä ole tutustuneet Kanervaan, nyt kannattaa kuunnella! Itse olen aivan ihastunut. Kaunis  ja kaunisääninen neitonen on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, jonka biisit saavat ainakin minut aina hyvälle mielelle. Suosikkini taitaa olla tuo Kaksi poikaa, jolla mielestäni on myös paras video, en voi olla hymyilemättä kun katselen ja kuuntelen Kanervan hyväntuulista olemusta. 

Kanervaa voit kuunnella nyt myös Spotifyssa.

Hymyjä, aurinkoa ja hyviä tuulia päivään!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kuin pyörällä ajo + blogivinkki - Rides a Bike

Kun sanotaan jonkin olevan kuin pyörällä ajo, viitataan tietysti siihen, että taito ei unohdu. Kun sen kerran oppii, sen osaa aina. Toki jokaiseen sääntöön löytyy aina poikkeus, ja täällä kirjoitteleekin yksi, jolla tuo taito on lähes täysin unohtunut vuosien varrella. Olen viimeksi pyöräillyt joskus peruskouluikäisenä, eli varmaankin noin viisitoista vuotta sitten. Kaaduin pienenä pari kertaa oikein kunnolla, enkä koskaan ollut kovin rohkea ajaja, joten pyöräily jäi sitten jossain vaiheessa kokonaan, vaikka siitä kyllä tykkäsinkin. Pyörän selässä olen ollut viimeksi kolmisen vuotta sitten, jolloin yritin kerran vähän opetella taitoa uudestaan. Opettelu jäi silloin siihen yhteen ainokaiseen kertaan, kunnes sain eilen poikaystävän avustuksella noustua jälleen satulalle. Kunhan nyt ensin pääsin edes polkimille, ihan kauhean vaikeaa, kun jo pyörästtä kiinni ottaessani tuntuu, että kaadun! Toinen piti koko ajan kiinni tarakasta kun minä yritin joten kuten päästä eteenpäin, samalla vähän  väliä vannottaen "Älä vaan päästä irti!". Ja kyllähän siinä liikuttiin, huterasti ja varovasti. Kivaakin lopulta oli, joten ehkäpä tällä kertaa saan jatkettua oppitunteja, kun on kärsivällinen opettajakin, joka innoissaan huutaa "Hyvä kultsi!"  aina, kun melkein osaan jarruttaa oikein.




Eilisestä innostuneena googlettelin tänään tyylikkäitä pyöräilykuvia, ja päädyin aivan ihanaan blogiin. Rides a Bike on täynnä kuvia vanhoista tutuista ja vähän tuntemattomammistakin tähdistä pyöräilemässä, seisomassa pyörän vierellä tai makaamassa sen alla, kaikki käy. Selasin kyltymättömänä kaikki postaukset läpi ja ajattelin jakaa teillekin suosikkikuviani. 




















Kaksi lempimusikaalianikin pääsi mukaan, toiseksi viimeinen kuva Sound of Musicista ja viimeinen Cherbourgin Sateenvarjoista.


Onko muilla kokemuksia aikuisena pyörällä ajon (uudelleen) opettelusta?

Ja miksi en muuten saisi ajella apupyörien kera, kuten Laetitia Casta? Ne kun eivät kuulemma ole aikuisille. Pöh, sanon minä! 

Hiiteen aikuisuus.



Kuvat via Rides a Bike

maanantai 20. toukokuuta 2013

Katufestareilla Arabiassa



Viikonloppu oli ihanan kesäinen ja tapahtumantäyteinen. Lauantaina järjestettiin siis Arabian Katufestivaali sekä sen yhteydessä Hämeentien pihakirppis, jonne itsekin olin aikonut raahata viltin ja kassillisen vaatteita, mutta vähän nuutuneena päädyinkin vain kiertelemään ja ihmettelemään myymisen sijasta. Ratkaisu osoittautui oivalliseksi, sain rauhassa kävellä ja katsella ympäriinsä, ja nauttia leppoisasta tunnelmasta. Sadekaan ei alkanut, vaikka niin oltiin uhkailtukin. Löntystelin rauhassa, katselin ihmisiä ja kuvailin, tottakai.



Jo ennen varsinaista festarialuetta löytyi Intiankadun varrelta useampi piha- vai pitäisikö sanoa katukirppis. Kaunis katu muuten, pastellisia puutaloja ihaillessa ja sisäpihoille kurkkiessa nosti pieni muuttokuume päätään...





Festareilta löytyi jos jonkinlaista kahvilaa ja ruokakojua, livemusiikkiakin oli tarjolla useammassa pisteessä. Harmikseni myöhästyin Hermanni Turkin keikalta, mutta kuulinpa sitten ensi kertaa Retro Stationin poikia, oikein letkeää soitantaa oli.













Intialaista päähierontaa.


Voi noita kirsikkapuiden kukkia! Tekisi mieli käydä napsimassa jostain yksi oksa kotiinkin...










Älä säkään kiusaa, jooko.













Näillä poitsuilla oli toimiva myyntitekniikka, satuin olemaan vieressä kun pojat päräyttivat sattumoisin Juha Pekka Tapani Heikkisen eteen ja kysyivät haluaisiko tämä ostaa itsetehdyn värityskirjan eurolla. "Enemmänkin saa tietty antaa" kuului lisäys. Ilmeisesti kaupat tuli!


Takaisin päin bussipysäkille talsiessani taas Intiankatua pitkin törmäsin tällaiseen näkyyn, eikö olekin mahtava kisakatsomo? Lätkäähän siellä jännättiin. Naapurustossa on kaikesta päätellen hieno, yhteisöllinen meininki! Tämäkös vain kasvatti muuttohalujani, tosin aloin pian miettimään, sopisiko tuollainen ollenkaan minulle sittenkään, tällainen erakko kun toisinaan olen. Kutkuttava ajatus kuitenkin, ehkäpä joskus!




Tapahtumasta jäi hyvä mieli, hymyilytti, ihmiset olivat hyvällä tuulella ja heitä ei ainakaan enää iltapäivällä ollut liikaa, vaan trafiikkia oli juuri sopivasti makuuni. Iloisia ihmisiä, musiikkia, taidetta, kirppiksiä ja kookos-kaakaokakkua, ei juuri parempi lauantaikävely olisi voinut olla. Iso kiitos tapahtuman järjestäjille ja mukana olleille!

Ensi lauantaina onkin sitten tiedossa Siivouspäivä, jolloin koko kaupunki muuttuu kirpputoriksi. Jospa silloin vihdoin saisin mentyä itsekin myymään, enkä vain ostoksille... Palaamme asiaan.

Kuvat Emmania
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...