Talven viimeinen päivä

"Tänä aamuna pelästyin taas uniani
Näytän aaveelta, tuoksun kirjoiltani

Luen tietääkseni
että en ole yksin

Enkä huomaa sitä,
enkä huomaa sitä,
talven viimeistä päivää!

Haluan unohtaa kirjat, jotka olen lukenut
Haluan vain muistaa: en ole vielä kuollut

Pelkään hiusteni
muuttuvan valkoisiksi

Enkä huomaa sitä,
enkä huomaa sitä,
talven viimeistä päivää!"

Heräsin aamulla herästyskellon ääneen kylmissäni. Ulos päästessäni sain palella vielä enemmän, tuntui, että ärhäkkä tuuli vie piponkin mennessään. Olo oli syksyinen, vaikka vappu ja toukokuu kurkistelevat jo parin viikon päässä.

Kai se talvi on kuitenkin jo ohi, vaikka vieläkin viluttaa, ihan tuolla jossain syvällä sisällä asti, enkä tiedä, millä tämän kylmän ajaisi pois. Talviunetkin tuntuvat jatkuvan edelleen, tai ainakin niiden tarve. Onneksi on kuuma kuppi teetä ja loputtomiin soiva musiikki. Niin ja viikonloppu. Huomenna matkaan täältä harmaasta Helsingistä toivon mukaan aurinkoiseen ja keväiseen Turkuun.

Nyt lisää teetä ja ehkäpä pienet nokoset, vaikka ei kai pitäisi, mutta mitä siitä. Kenties matkaan unissani kesään asti.