Hyviä päiviä

Kuva Emmania

 

Kaksi erityisen hyvää päivää ja iltaa.

 

Eilen ja tänään, toivottavasti myös huomenna.

Kotona

Kuvat Emmania
 

Kerran, kun tulin kotiin, oli kulta purkanut vielä laatikoissa olleita tavaroitani ja ripustanut niiden joukosta löytämänsä sydämen keittiön oviaukon yläpuolle. Se sopii siihen mielestäni täydellisesti, etenkin kun keittiö saattaa hyvinkin olla tämänkin kodin sydän, siellä kun valmistuu harva se päivä toinen toistaan makoisampia herkkuja, myönnettäköön tosin, että harvoin allekirjoittaneen toimesta. Tänään ja eilen ollaan syöty omassa uunissa paistettuja pitaleipiä erilaisilla täytteillä, nam. Tosi hyviä ja helppoja tehdäkin, kuulemma.

Olen viime viikkoina viettänyt paljon aikaa kotona, yksin ja kaksin. Vähän liikaakin. Niin ihana, kuin koti onkin, onneksi on muutakin. Huomenna pääsen yökyläilemään ystävän luokse, tiedossa ainakin soljuvaa keskustelua, naurua, viiniä ja elokuvia. Niin ja tietenkin yhden innokkaan karvaturrin rapsuttelua.

Pusuja ja perhosia perjantaihin - Camilla Åkrans

Kauniita. Kaikki kuvat Camilla Åkrans, kannattaa käydä kurkkaamassa sivuja, sieltä löytyy vaikka mitä upeita otoksia.

Add some music to your day

Kaikki kuvat Marcus Oakley

Musiikki tekee päivästä kuin päivästä paremman. Itse kuuntelin tänään muunmuassa uutta Matti Johannes Koivua sekä vanhaa Jewelia. 

Mikä teillä soi?

Lou Doillon - ICU

Uusi lemppari. 

Lou on muuten Jane Birkinin tytär, yhdennäköisyys on häkellyttävä, eikö vain?

Some dudes marry dudes

 

Jotkut pojat menevät naimisiin poikien kanssa, jotkut tytöt tyttöjen.

Näin soisi olevan myös meillä Suomessa. Kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta saa nyt allekirjoittaa TÄÄLLÄ. Paljon nimiä on jo kasassa (tällä hetkellä lähemmäs 42 000, ja määrä kasvaa hetki hetkeltä), mutta jokainen allekirjoitus on äärimmäisen tärkeä. Näyttää kovasti siltä, että tavoiteltu 50 000 allekirjoitusta ylittyy helposti ja täten eduskunnan on siis otettava lakialoite käsittelyyn, mahtavaa! 

Parempaa tasa-arvon päivää toivoen.
  
Kuvat

Keittiössä

No tuo valo!

Kuvat Emmania

Nukutaan puun alla

 

  

Kuva Emmania

 

Meillä nukutaan puun alla. Oksalla valvova pöllö on mennyt piiloon taiteilijan omakuvan taakse. Halaavat tytöt repäisin REVSistä, huomasin omistavani kaksi samaa numeroa, niin uskaltauduin leikkelemään toista.  

Valo on ollut taas ihana tänään, tuonne meidän suojaisaan pesään auringonvalo ei kyllä helposti pääse, mutta olen istunut parvekkeella lukemassa. Kun sulki silmät, tuntui melkeinpä kesältä. Pääsin pitkästä aikaa kunnolla lukemisen makuun, olen ollut kovin laiska siinä(kin) puuhassa lähiaikoina. Nyt tuntui, että olin oikeasti sisällä kirjassa, enkä miettinyt sataa muuta asiaa samalla. Keskittyminen on toisinaan vaikeaa, mutta aurinko näyttää auttavan siihenkin vaivaan.

Valkeita unia

 

Minun oli tarkoitus lähteä viikonlopuksi poikaystävän kanssa sukuloimaan, mutta viime hetkellä peräännyin, olo oli niin nuutunut ja vähän kipeä, että katsoin parhaaksi jäädä kotiin. Silloin kun on puolikuntoinen fiilis, tykkään olla kotona ja ennen kaikkea nukkua omassa tutussa sängyssä. Vaikka kylässä saisi olla "kuin kotonaan", ei se koskaan tietenkään ole sama asia. Tänään olenkin nukkunut ihan luvattoman paljon, "päikkäreiltä" heräsin joskus yhdeksän aikaan illalla kun puhelin soi, ja nyt olen sitten kukkunut siitä asti telkkarin ja koneen äärellä. Huonot tavat pääsevät ikävästi valloilleen, kun on yksin.

Tykkään siitä, että makuusoppi on pyhitetty vain nukkumiselle, eikä siellä ei ole turhaa rojua tai varsinkaan telkkaria. Vaikka toki sängyssä tulee nukkumisen lisäksi ainakin oltua koneella ja luettua, mutta tilana haluan sen olevan mahdollisimman rauhallinen. Meillä kun ei oikeastaan makuuhuonetta olekaan, vain pieni alkovin tapainen, ei sinne onneksi mahdukaan ylimääräistä tavaraa.

Valkeat lakanat houkuttaisivat, niihin olisi rauhaisaa nukahtaa.

Nyt käperryn kuitenkin tutun tuoksuisiin eriparilakanoihin, jotka eräs ihanasti sävy sävyyn petasi.

Kuvat 1 2 3

Harmailla kaduilla

Kuvat 1&2 ?

 3 The Sartorialist

Jumissa

Kulta läksi taas työhuoneelle taiteilemaan, 

minä se vain kuuntelen ja olen vähän jumissa

Mutta voisi olla huonomminkin

Kulta nukkuu ja minä valvon
Vieläkin jumissa
Kuuntelen säveliä, tuulta
hänen hengityksessään
Voisi olla huonomminkin

En kuulisi kuinka hän laulaa

Hän ei maalaisi metsää ympärilleni

Hän ei olisi hän

minusta ei tulisi minua

Hän hymyilee ja minua väsyttää
naurattaa



-Emma

Girls on bikes

  

Kuvat Guy Aroch for Free People

Kun kevät tulee, uskaltaisinkohan taas ajaa pyörällä? Olen saanut kehiteltyä itselleni aikamoiset traumat pyörällä kaatumisesta, tuntuu, että kaadun jo selkään noustessa. Pitäisi vaan antaa mennä, eikä miettiä liikaa, hyvä ohje moneen tilanteeseen.

Koristelisin pyörän kukilla ja virkatuilla yksityiskohdilla, ehkä laittaisin kukkasen hiuksiinikin, ajelisin aurinkolasit nenällä ja hymyilisin vastaantulijoille. Napit korvilla kuuntelisin tätä ja toivoisin, etten ajaisi märkään sementtiin.

Sumua vaan

"Sumua vaan sumua vaan

näen säteissä aamun sumua vaan

nousen mut mieleni makaamaan jää

liikun kun oisin sumua vaan

ja hän koittaa mua saavuttaa

koittaa saada palaamaan

mut taas oon sumua vaan sumua vaan

voi mun rakkahain

pois käännä katsesi kauniinpaan

en otetta saa nyt en otetta saa

ja sumussa olla mua vaaditaan

sumussa olla mua vaaditaan

eikä tavoita mua syksyn raikkaus

ei ruskametsät kirkkahat

kun sumua vaan on maailmain

ja syytä etsit sä turhaan

syytä etsit sä turhaan

kun saavun luokseni takaisin

niin tuun myös luoksesi takaisin

ja sumuverhooni raotan

ja jälleen katseesi tavoitan

sun sulokatseesi tavoitan"

Katsokaa ja kuunnelkaa, video on hieno ja kappale upea. Monet päivät ovat kuluneet sumussa itse kullakin. Silloin ei auta, vaikka kuinka toinen huhuilisi sumuverhon toisella puolen.

Yona on ihana. Vieläkin harmittaa, kun viimeviikkoinen Tavastian keikka jäi väliin.

Yksityiskohtia

 

Innoistuin äsken vähän kuvailemaan kotona. Valokuvissa on se hyvä puoli, että niistä saa rajattua epämieluisat sotkut pois ja voi keskittyä olennaiseen, ykstityiskohtiin. Olen monella tavalla kovin suurpiirteinen ihminen, mutta huomaan itsessäni jonkinlaista ristiriitaa. Pystyn hyvin olemaan näkemättä kokonaiskuvan sekavuuden, kunhan tietyt yksityiskohdat ovat kohdallaan. Saatan hyvinkin elää pitkiäkin aikoja sotkun keskellä, mutta huomaan asettelevani usein lehtipinoja ojennukseen ja tyynyjä kohdilleen tai kokoavani asetelmia korteista ikkunalaudalle tai seinille. Mikään ei kuitenkaan saa näyttää liian mietityltä, vaan mieluummin sattumalta paikkansa löytäneeltä. Hallittua kaaosta siis? Sopii toivoa.

Melkein kuin meillä

Ei tullut meidän kodista vaaleiden sävyjen eteeristä turvasatamaa vaikka (entinen?) vaaleuden vannoutunut ystävä jotain sen suuntaista suunnittelikin. Tuo tietämätön hölmö olin tietenkin minä, kuvittelin tosiaan, että pieni yksiö, joka toimitti aiemmin taiteilijan työtilan sekä poikamiesboxin virkaa muuntautuisi naisen kosketuksessa muitta mutkitta kodiksi, jossa ei näkyisi silmää häiritseviä vaate- ja paperikasoja, kaikki tavarat olisivat omilla paikoillaan ja sävyt toisiinsa sopivia. Kaikkea sitä haaveileekin.

Todellisuus on toisenlainen. Kasoja on joka puolella, sävyjä löytyy värikartan laidasta toiseen, millään ei oikein ole omaa paikkaa, tai jos olikin, on se unohtunut.

Olen kuitenkin yllättänyt itseni viihtymästä tämän kaaoksen keskellä. Ei ole kenenkään muun kotona näitä rakkaita tavaroita, tuota rakasta ihmistä, eikä tätä fiilistä. Tämä on minun, meidän kotimme, ja se on parempi kuin kellään muulla, vaikka niillä muilla ei olisikaan ainaista tiskivuorta keittiössä ja tavaroita lattialla. Ja mitä sisustukseen tulee, se saakin jäädä vähän puolitiehen ja sekavaksi. Sellaistahan elämäkin on.

Kuvat 1 2