Innoistuin äsken vähän kuvailemaan kotona. Valokuvissa on se hyvä puoli, että niistä saa rajattua epämieluisat sotkut pois ja voi keskittyä olennaiseen, ykstityiskohtiin. Olen monella tavalla kovin suurpiirteinen ihminen, mutta huomaan itsessäni jonkinlaista ristiriitaa. Pystyn hyvin olemaan näkemättä kokonaiskuvan sekavuuden, kunhan tietyt yksityiskohdat ovat kohdallaan. Saatan hyvinkin elää pitkiäkin aikoja sotkun keskellä, mutta huomaan asettelevani usein lehtipinoja ojennukseen ja tyynyjä kohdilleen tai kokoavani asetelmia korteista ikkunalaudalle tai seinille. Mikään ei kuitenkaan saa näyttää liian mietityltä, vaan mieluummin sattumalta paikkansa löytäneeltä. Hallittua kaaosta siis? Sopii toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti