Viikonloppu oli ihanan kesäinen ja tapahtumantäyteinen. Lauantaina järjestettiin siis Arabian Katufestivaali sekä sen yhteydessä Hämeentien pihakirppis, jonne itsekin olin aikonut raahata viltin ja kassillisen vaatteita, mutta vähän nuutuneena päädyinkin vain kiertelemään ja ihmettelemään myymisen sijasta. Ratkaisu osoittautui oivalliseksi, sain rauhassa kävellä ja katsella ympäriinsä, ja nauttia leppoisasta tunnelmasta. Sadekaan ei alkanut, vaikka niin oltiin uhkailtukin. Löntystelin rauhassa, katselin ihmisiä ja kuvailin, tottakai.
Jo ennen varsinaista festarialuetta löytyi Intiankadun varrelta useampi piha- vai pitäisikö sanoa katukirppis. Kaunis katu muuten, pastellisia puutaloja ihaillessa ja sisäpihoille kurkkiessa nosti pieni muuttokuume päätään...
Festareilta löytyi jos jonkinlaista kahvilaa ja ruokakojua, livemusiikkiakin oli tarjolla useammassa pisteessä. Harmikseni myöhästyin Hermanni Turkin keikalta, mutta kuulinpa sitten ensi kertaa Retro Stationin poikia, oikein letkeää soitantaa oli.
Intialaista päähierontaa.
Voi noita kirsikkapuiden kukkia! Tekisi mieli käydä napsimassa jostain yksi oksa kotiinkin...
Älä säkään kiusaa, jooko.
Näillä poitsuilla oli toimiva myyntitekniikka, satuin olemaan vieressä kun pojat päräyttivat sattumoisin Juha Pekka Tapani Heikkisen eteen ja kysyivät haluaisiko tämä ostaa itsetehdyn värityskirjan eurolla. "Enemmänkin saa tietty antaa" kuului lisäys. Ilmeisesti kaupat tuli!
Takaisin päin bussipysäkille talsiessani taas Intiankatua pitkin törmäsin tällaiseen näkyyn, eikö olekin mahtava kisakatsomo? Lätkäähän siellä jännättiin. Naapurustossa on kaikesta päätellen hieno, yhteisöllinen meininki! Tämäkös vain kasvatti muuttohalujani, tosin aloin pian miettimään, sopisiko tuollainen ollenkaan minulle sittenkään, tällainen erakko kun toisinaan olen. Kutkuttava ajatus kuitenkin, ehkäpä joskus!
Tapahtumasta jäi hyvä mieli, hymyilytti, ihmiset olivat hyvällä tuulella ja heitä ei ainakaan enää iltapäivällä ollut liikaa, vaan trafiikkia oli juuri sopivasti makuuni. Iloisia ihmisiä, musiikkia, taidetta, kirppiksiä ja kookos-kaakaokakkua, ei juuri parempi lauantaikävely olisi voinut olla. Iso kiitos tapahtuman järjestäjille ja mukana olleille!
Ensi lauantaina onkin sitten tiedossa Siivouspäivä, jolloin koko kaupunki muuttuu kirpputoriksi. Jospa silloin vihdoin saisin mentyä itsekin myymään, enkä vain ostoksille... Palaamme asiaan.
Kuvat Emmania
Kuvat Emmania
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti