Mietteitä

Muistin juuri, että jääkaapista löytyy vappuvieraiden tuomaa kotitekoista simaa, oli pakko siirtyä simamukin ja läppärin kera vielä hetkeksi sängyltä sohvalle. Pedissä kuorsaa ja tuhisee jo yksi, kohta toivottavasti toinenkin väsynyt.

Miten teidän viikonloppu sujui? Me olimme lauantaina kyläilemässä ja olikin oikein hauska päivä ja ilta, mieltä jäi vaan ihmetyttämään eräät keskustelunpätkät ja mielipiteet. Saimme poikaystäväni kanssa esimerkiksi sellaisen neuvon, että viimeistään sitten, kun haluaa saada ja kasvattaa lapsia, tulisi muuttaa täältä pääkaupunkiseudulta syrjemmälle, jonnekin, missä erilaiset ja eriväriset ihmiset eivät vielä ole saastuttaneet koulujärjestelmää ja ilmeisesti ihan yleistä ilmapiiriäkin. Eikö ole hullua? En sano, että emmekö joskus muuttaisikin täältä muualle, maalle tai kaupunkiin, mutta sen voin luvata, että syy ei tule olemaan ainakaan se, että haluaisimme karkuun erilaisia ihmisiä. Itse koen oloni kotoisimmaksi ympäristössä, jossa erilaisuus näkyy niin katukuvassa, tunnelmassa kuin käytännön elämässäkin. Kun ympärillä on jatkuvasti erilaisia ja erinäköisiä ihmisiä, tunnen kuuluvani joukkoon. Samalla tiedän, että on ihan ookoo, vaikka en aina kuulukaan. Voin olla ihan niin kuin olen. Erilaisuuteen kuuluu toki myös erilaiset näkökannat ja asenteet, joten täytyy kai yrittää ymmärtää, vaikka kuinka kummaksuttaakin välillä toisten aatokset, ja niiden ehdottomina totuuksina pitäminen. Meidän tavat ajatella ja olla sopivat juuri meille, mutta varmasti sellaisinaan aika harvalle muulle, joten miksi turhaan yrittää niitä toisille tyrkyttää. 

On hauskaa käydä kylässä ja nähdä, miten toiset elävät arkeaan, mutta vielä parempaa on aina tulla kotiin. Vapaus elää elämäänsä juuri niin, kuin tuntuu itsestä parhaalta, ihmisen kanssa, jonka on saanut valita, ja joka on valinnut sinut. Nauttia olostaan. Sellaiseen tilanteeseen olisi varmasti hyvä pienenkin ihmisen tulla, riippumatta siitä, kuinka erilaisia tai samanlaisia ihmisiä naapurissa asuu.

Tällaisia mietteitä tänään. 

Nyt siirryn takaisin sänkyyn, ja toivon suloisia unia itselleni ja muille. Unissani on muuten useimmiten kesä, taidan olla kesän lapsi, vaikka syksyllä synnyinkin.